Pidimme Lapin lumilinnassa häämme ja otatimme kuvatkin lumihangessa lumienkeleitä tehden. En olisi voinut kuvitella romanttisempia puitteita kahden talvi-ihmisen häille. Kaikki onnistui jopa yli odotusten!
Nainen, 25 vuotta, Kirkkonummi

Telttailu on mukavaa ja suuri osa parhaimmista lapsuusmuistoistani liittyy myös telttailuun. Lapsuudenperheessäni juhannuksena lastattiin eväät, teltat, onget ja muut tavarat soutuveneeseen ja tämän lastin kanssa soudettiin läheiseen saareen viettämään juhannusta. Soutaja joutui soutamaan monta reissua, jotta kaikki tavarat ja ihmiset saatiin vietyä perille. Saaressa ongittiin, grillattiin ja pelattiin erilaisia sanapelejä. Olen telttaillut myös aikuisena, mutta nykyaikana telttailu on alkanut pelottaa aikaisempaa enemmän. Tuntuu, että ulkona liikkuu vaikka millaisia kulkijoita, joten telttailu tuntuu hieman turvattomalta. Olenkin ajatellut, että lasten kanssa telttailen ainoastaan vartioiduilla leirintäalueilla.
Nainen, 37 vuotta, Helsinki

Matkailuauto antaa runsaasti vapautta tulla ja mennä oman mielen mukaan. Monesti se myös vähentää matkojen kustannuksia, jos haluamme yöpyä vaikkapa kalliissa huvipuistossa. Kesällä kävimme lasten kanssa eräässä Euroopan suosituimmassa huvipuistossa ja oli mukavaa voida nukkua omassa autossa. Maksettavaksi jäi huvipuiston osalta ainoastaan sisäänpääsymaksut, vaikka olimmekin paikan päällä useamman päivän. Oli tosi mukavaa ja uskon, että lapset muistavat matkan pitkään!
Mies, 36 vuotta, Etelä-Suomi

Kotieläintila on oivallinen vaihtoehto erityisesti matkustettaessa kaupunkilaislasten kanssa. Tällainen tila tarjoaa lapsille mahdollisuuden tutustua sekä eläimiin että tilan töihin. Olen itse maalta kotoisin ja joskus suren sitä, että lapset tuntuvat luulevan lihan ja maidon tulevan suoraan kaupasta – kananmunista nyt puhumattakaan. Viihdyn nykyisin kaupungissa, mutta toivoisin silti lasteni ymmärtävän, mistä ruokamme tulee ja miten tärkeää maaseutu meille on. Onneksi on olemassa tällaisia tiloja, joille voi päästä hetkeksi tutkimusmatkalle! Pelkään vain, että nyky-Suomessa yrittämisestä on tehty niin kovin vaikeaa, etteivät tällaiset tilat kohta enää pysy pystyssä. Minne me sitten viemme lapsemme oppimaan elämän tosiasioita ja nauttimaan eläinten seurasta?
Nainen, 36 vuotta, Helsinki

Olen pienituloinen, mutta koska harrastan sohvasurffausta olen päässyt matkustamaan ja näkemään maailmaa runsaasti niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Tarjoan omaa pientä yksiötäni vastineeksi toisille sohvasurffaajille ja kovin tämä vaatimaton kotini on tuntunut sohvasurffaajille kelpaavan – tulijoita olisi jopa enemmän kuin pystyn ottamaan vastaan! Mielestäni sohvasurffaus ja asunnonvaihto ovat järkeviä vaihtoehtoja löytää edullista majoitusta, kunhan vain pitää oman järjen mukana eikä tarjoa omaa asuntoa kenelle tahansa eikä itsekään majoitu aivan minne tahansa. Toisaalta tämä on matkustustapa, joka ei varmasti sovi kaikille ja joka vaatii aika ennakkoluulotonta mieltä – kykyä heittäytyä erilaisiin tilanteisiin ja sopeutua hyvinkin erilaisiin majoituksiin. Minulle tästä on jäänyt hyviä kokemuksia enkä ilman sohvasurffausta olisi tainnut päästä Joensuuta pidemmälle pienten tulojeni vuoksi. Jos joutuisin majoittumaan paikanpäällä hotelliin, jäisivät matkat kyllä väliin. Erityisesti Suomessa hotelliyön hinnat ovat niin korkeita, etten voi sellaisista edes haaveilla. Onneksi sohvasurffailu on keksitty ja sitä paitsi siinä on aivan omanlaisensa tunnelma. Olen usein saanut parhaat vinkit uuteen kaupunkiin juurikin isännältäni tai emännältäni, jonka sohvalla olen kulloinkin sattunut nukkumaan. Kukapa tuntisikaan kaupungin paremmin kuin paikallinen asukas? Sisäpiirin vinkeistä on ollut usein erityistä hyötyä kerrottuani isännälleni tai emännälleni, että budjettini on erityisen pieni. Monet kirpputorit ja alennusmyynnit sekä edulliset ruokapaikat ovat löytyneet tällä tavoin.
Nainen, 24 vuotta, Vantaa.

Vaelluksesta ja asumisesta erämökeissä jäi erittäin hyvät muistot ja aion vielä palata Lapin erämaihin. Siellä tuntui melkein siltä kuin olisin ollut yhtä luonnon kanssa. Työssä oli ollut ennen lähtöä erityisen kiireistä ja erityisen stressaavaa ja kaipasin tietynlaista irtiottoa. Erämaassa sain olla aivan omissa ajatuksissani ja miettiä, mitä elämältäni oikein haluan. Pohdin paljon sitä mikä tässä elämässä lopulta on tärkeää ja mitä haluan loppuelämälläni tehdä. Oli hyvä pysähtyä pohtimaan näitä asioita samalla kun koettelin myös fyysisesti omia rajojani pitkien ja haastavien vaellusreittien kautta. Minulle tämä vaellus oli kuin henkinen ja fyysinen retriitti.
Mies, 45 vuotta, Turku